Politiikkaa ja ideologiaa

Ideologista pohdintaa

Suomalaiseen elämänmenoon ja politiikkaan kuuluu olennaisena pyrkimyksenä konsensuksen tavoittelu. Erilaiset käsitykset koetaan helposti hajottaviksi ja ne sysätään mielellään taka-alalle. Päätöksenteko yhteisistä asioista on vaikeaa, jos on kovin paljon erilaisia mielipiteitä. Tästä syystä keskustelua ideologioista ja elämänkatsomuksista ei juuri julkisuudessa käydä. Pidän tätä harmillisena, koska juuri syvimmin ihmisyyttä koskevat asiat edellyttäisivät erilaisten elämänkatsomusten – myös oman – perusteellista tuntemusta.

Länsimaisessa populaarikulttuurissa yleisesti pidetään uskoa ja tietoa toistensa vastakotina. Tieto liitetään yleensä tieteeseen ja usko uskonnollisuuteen. Nämä kaksi asiaa pyritään ensin lokeroimaan ja siten määritellään molemmille oma toimialue, joilla ne saavat toimia, kunhan eivät sekoitu keskenään.

Jo kevyt perehtyminen tiedon käsitteeseen johtaa siihen, että asetelma lähtee purkautumaan. Nopeasti huomaa olevansa tilanteessa, jossa usko, tieto ja myytit ovatkin kaikkea muuta kuin itsestään selvässä järjestyksessä. Juuri tuota nimeä kantava Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja: usko, tieto ja myytit on todella mainio kirja. Siitä saa erinomaista pureskeltavaa ideologisen keskustelun pohjaksi.

Kristillisdemokratiaan tämä liittyy siinä mielessä, että sitä on syytetty uskonnon ja politiikan sekoittamisesta. Tällä sivalluksella pyritään saamaan kristilliseen elämänkatsomukseen liittyvät näkökulmat pois yhteiskunnallisen päätöksenteon yhteydestä. Se on kovan luokan ideologinen tyrmäysyritys vailla perusteita. Kaikki kannanotot oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta sisältävät elämänkatsomuksellisen lähtökohdan. Avoin elämänkatsomuksellinen ja ideologinen keskustelu on tervetullutta.